KKO:1990:160
- Asiasanat
- Palvelusrikos
- Tapausvuosi
- 1990
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R89/768
- Taltio
- 3469
- Esittelypäivä
Erään joukko-osaston esikunnan työjärjestyksen mukaan komentotoimiston päällikön tehtäviin kuului yhteydenpito joukko-osaston perinneasioita hoitavaan yhdistykseen. Yhdistyksen sääntöjen mukaan komentotoimiston päällikkö toimi yhdistyksen yhteydessä toimineen toimikunnan sihteerinä. Komentotoimiston päällikön sijaisena toiminut ylivääpeli oli ottanut vastaan tilittämistä varten yhdistykselle kuuluneita varoja ja anastanut ne itselleen.
Ään.
Työjärjestyksessä määrätty yhteydenpito ei velvoittanut toimimaan puolustusvoimiin kuulumattoman järjestön tehtävissä, minkä vuoksi nämä tehtävät eivät olleet palvelustehtäviä. Kun ylivääpeli, joka ei ollut ryhtynyt hoitamaan toimikunnan sihteerin tehtäviä, oli virantoimitukseen liittyen ottanut vastaan varat, pidettiin hänen menettelyään, paitsi yhdistykseen kohdistuneena kavalluksena, myös palvelusrikoksena.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Helsingin raastuvanoikeuden päätös 13.12.1988
Raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän ja puolustusministeriön kohdaltaan asianomistajana ajamista syytteistä, kuultuaan Rannikkojääkärikilta r.y:tä jutussa asianomistajana, lausunut selvitetyksi seuraavaa:
1) Etelä-Suomen sotilasläänin esikunnan huolto-osaston huoltotoimiston ohjeen 3.7.2 kohdan mukaan varastonhoitaja vastasi hänelle uskotun materiaalin tarkoituksenmukaisesta vastaanotosta, jaosta, säilytyksestä ja säilytyshuollosta myös oman toimensa ohella. Hän oli velvollinen suorittamaan materiaalin laskentaa pääpainon ollessa anastusherkissä tai muuten helpommin häviävissä nimikkeissä. Puolustusvoimien varastotoiminnan käsikirjan 1.3.5 kohdan mukaan vastasi varastonhoitaja materiaalin tarkoituksenmukaisesta vastaanotosta, jaosta, säilytyksestä ja säilytyshuollosta.
Toimiessaan 27.11.1984-26.3.1986 Kirkkonummella rannikkojääkäripataljoonan kenttämuonituskalustovaraston hoitajana A oli rikkonut palvelusvelvollisuutensa sallimalla tavaraa otettavan varastosta ilman kuittausta ja myöskin ilman, että hän henkilökohtaisesti olisi tavarat luovuttanut tai muuten varmistautunut siitä, että kuittaukset ja tavaroiden luovuttaminen pitivät paikkansa. Näin menetellessään A oli toiminut vastoin annettuja ohjeita laiminlyömällä valvoa varastosta luovutettujen esineiden määriä. Huolimattoman varastonhoidon seurauksena puolustusvoimien omaisuutta oli selvittämättä jääneellä tavalla kadonnut yhteensä 7.289 markan arvosta.
2) A oli syksyn 1985 ja 10.3.1986 välisenä aikana toimiessaan 1 kohdassa kerrotuin tavoin kenttämuonituskalustovaraston hoitajana ja saatuaan esimieheltään, rannikkojääkäripataljoonan huoltopäälliköltä aluksi useita suullisia käskyjä laittaa sanottu varasto kuntoon ja myöhemmin saatuaan ensin suullisen käskyn ja sen jälkeen 14.2.1986 päivätyn kirjallisen käskyn luovuttaa varasto uudelle varastonhoitajalle, viivyttänyt suullisten käskyjen täyttämistä ja tahallaan jättänyt täyttämättä kerrotun kirjallisen käskyn siinä mainittuun määräaikaan 10.3.1986 mennessä.
3) Vastatessaan 15-28.9.1986 Kirkkonummella kertausharjoituksen vääpelinä sanotun ajan kestäneen kertausharjoituksen vaatetusmateriaalin kuittaamisesta varusvarastolta harjoituskäyttöön sekä harjoituksen päätyttyä saman materiaalin vastaanottamisesta kertausharjoituksen osanottajilta ja luovuttamisesta takaisin varusvarastolle A oli laiminlyönyt valvoa vaatetusmateriaalin vastaanottoa, laskentaa ja luovutusta varusvarastolle. A:n huolimattoman menettelyn seurauksena puolustusvoimien vaatetusmateriaalia oli jäänyt selvittämättömällä tavalla kateisiin yhteensä 1.176,70 markan arvosta.
4) A oli toukokuun alussa 1988 Kirkkonummella toiminut rannikkojääkäripataljoonan komentotoimiston päällikön sijaisena tehtävänään pataljoonan työjärjestyksen mukaan muun muassa joukko-osaston perinneasioiden hoitaminen Rannikkojääkärikilta r.y:n kanssa. Teikarin Ristin Veljeskunnan sääntöjen 5 §:n mukaan ristitoimikuntaan kuului sihteerinä pataljoonan komentotoimiston päällikkö.
A oli anastanut itselleen haltuunsa saamat varusmiesten joukko-osastoristeistä maksamat, yhdistykselle kuuluneet 5.220 markkaa. Yhdistyksen sihteerinä toimiminen ei ollut kuulunut A:n virkatehtäviin, mutta hänen oli kuitenkin katsottava jättäneen tahallaan täyttämättä palvelukseensa kuuluneen velvollisuuden ja siten syyllistyneen myös palvelusrikokseen.
Tämän vuoksi raastuvanoikeus on rikoslain 29 luvun 1 §:n, 45 luvun 7 §:n 1 momentin ja 15 §:n 1 ja 2 momentin sekä 7 luvun 1 ja 2 §:n nojalla tuominnut A:n 1, 2 ja 3 kohdan osalta jatketusta rikoksesta, joka käsittää palvelusrikkomuksia ja niskoittelun 1 kuukaudeksi vankeuteen ja 4 kohdan osalta yksin teoin tehdyistä palvelusrikoksesta ja kavalluksesta 3 kuukaudeksi vankeuteen. Mainitut vankeusrangaistukset raastuvanoikeus on yhdistänyt 3 kuukaudeksi 10 päiväksi vankeutta ja määrännyt yhdistetyn rangaistuksen ehdolliseksi 30.6.1990 päättyvin koetusajoin.
Lisäksi A on velvoitettu korvaamaan valtiolle sen varoista jutussa suoritetut todistelukustannukset 975 markkaa sekä, ottaen huomioon kadonneiden esineiden arvo ja korvauksia vahingonkorvauslain 4 luvun 1 ja 2 §:n mukaisesti sovitellen, kohtuullisena osuutenaan aiheutuneista vahingoista 1 kohdan osalta 1.822,25 markkaa ja 3 kohdan osalta 294 markkaa eli yhteensä 2.116,25 markkaa 16 prosentin korkoineen vaatimuksen esittämispäivästä 31.5.1988 lukien.
Helsingin hovioikeuden päätös 10.10.1989
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä, puolustusministeriö ja A olivat saattaneet jutun, on katsonut, ettei 1, 2 ja 3 kohdan osalta ollut syytä muuttaa raastuvanoikeuden päätöstä. Kohdan 4 osalta hovioikeus on lausunut selvitetyksi, että rannikkojääkäripataljoonan komentotoimiston päällikön velvollisuutena työjärjestyksen mukaan oli pitää yhteyttä pataljoonan perinnetaistelijoihin ja Rannikkojääkärikiltaan. Päällikkö oli tässä tarkoituksessa toiminut Teikarin Ristin Veljeskunnan sihteerinä tehtävänään muun ohella tilittää pataljoonan varusmiehille myönnetyistä Teikarin risteistä kertyneet varat Rannikkojääkärikilta r.y:lle. A oli toukokuun alussa 1988 Kirkkonummella huolehtiessaan päällikön sijaisena toimiessaan sihteerin tehtävistä jättänyt palvelusvelvollisuutensa vastaisesti tilittämättä risteistä saadut ja komentotoimistossa säilytetyt rahat 5.220 markkaa yhdistykselle ja anastanut ne itselleen. Näillä perusteilla hovioikeus on vahvistanut raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen myös 4 kohdan osalta.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle on myönnetty valituslupa 27.3.1990. Valituksessaan A on vaatinut häntä vastaan ajettujen syytteiden ja korvausvaatimusten hylkäämistä.
Sotilaslakimies Antikainen on antanut viralliselta syyttäjältä pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.12.1990
Perustelut
Kohdat 1, 2 ja 3
Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden päätöksen.
Kohta 4
Rannikkojääkäripataljoonan esikunnan työjärjestyksen mukaan komentotoimiston päällikön tehtäviin kuuluu muun muassa "pitää yhteyttä pataljoonan perinnetaistelijoihin ja Rannikkojääkärikiltaan". Rannikkojääkärikilta r.y:n yhteydessä toimivan Teikarin Ristin Veljeskunnan sääntöjen mukaan veljeskunnan ristitoimikunnan sihteerinä toimii rannikkojääkäripataljoonan komentotoimiston päällikkö. Sihteerin tehtäviin kuuluu muun muassa ristin myynnistä saatujen varojen tilittäminen killalle. Työjärjestyksessä määrätty yhteydenpito ei ole velvoittanut A:ta toimimaan puolustusvoimiin kuulumattoman järjestön tehtävissä. Näin ollen veljeskunnan ristitoimikunnan sihteerin toimeen kuuluvat tehtävät eivät ole palvelustehtäviä.
Kysymyksessä olevat rahat on annettu A:lle, joka ei ole ryhtynyt hoitamaan ristitoimikunnan sihteerin tehtäviä, komentotoimiston päällikön viransijaisena ja hän on virantoimitukseen liittyen ottanut ne vastaan tilittääkseen ne Rannikkojääkärikilta r.y:lle. Hän on kuitenkin jättänyt ne tilittämättä kunnes anastuksesta aiheutunut vahinko on korvattu. Näin menetellessään A on syyllistynyt Rannikkojääkärikilta r.y:een kohdistuneen kavalluksen ohella myös palvelusrikokseen.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Vanhempi oikeussihteeri Turunen:
Perustelut
Kohdat 1, 2 ja 3
Korkein oikeus hyväksynee hovioikeuden päätöksen.
Kohta 4
Rannikkojääkäripataljoonan esikunnan työjärjestyksen mukaan komentotoimiston päällikön tehtäviin kuuluu muun muassa "pitää yhteyttä pataljoonan perinnetaistelijoihin ja Rannikkojääkärikiltaan". Teikarin Ristin Veljeskunnan sihteerin tehtävät, joihin kuuluu muun muassa ristien myynneistä saatujen varojen tilittäminen, taas kuuluvat komentotoimiston päällikölle veljeskunnan sääntöjen perusteella. Työjärjestyksessä määrätty yhteydenpito ei käsitä siinä mainitsemattomia pelkkää yhteydenpitoa pitemmälle meneviä tehtäviä. Näin ollen kyseinen sihteerin tehtävä ja siihen kuuluvat erilaiset velvollisuudet perustuvat yksinomaan veljeskunnan sääntöihin eikä niitä sen vuoksi voi pitää palvelustehtävinä.
A:n viaksi 4 kohdan osalta jäänee, että hän, käyttämällä Rannikkojääkärikilta r.y:lle kuuluneet hallussaan tilittämistä varten olleet Teikarin ristin myynneistä saadut rahat 5.220 markkaa omiin tarkoituksiinsa, on anastanut ne itselleen. Kavallettu määrä on raastuvanoikeuden päätöksessä mainituin tavoin 6.6.1988 korvattu Rannikkojääkärikilta r.y:lle.
Lainkohdat
Muut hovioikeuden soveltamat lainkohdat paitsi rikoslain 45 luvun 15 §:n 1 mom.
Päätöslauselmaehdotus
Hovioikeuden päätöstä muutettaneen siten, että A:ta vastaan 4 kohdassa ajettu syyte palvelusrikosta koskevalta osalta hylätään ja A tältä osin tuomitaan hänen viakseen jäävästä kavalluksesta 2 kuukaudeksi vankeuteen. Tämä vankeusrangaistus ja A:lle 1-3 kohdan osalta tuomittu vankeusrangaistus yhdistettäneen 2 kuukaudeksi 10 päiväksi vankeutta, joka yhdistetty vankeusrangaistus jäänee ehdolliseksi hovioikeuden määräämin 30.6.1990 päättynein koetusajoin.
Kenraalimajuri Vanonen: Hyväksyn mietinnön.
Oikeusneuvos Taipale: Olen samaa mieltä kuin kenraalimajuri Vanonen.
Oikeusneuvos Riihelä: Olen samaa mieltä kuin kenraalimajuri Vanonen.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Portin, Riihelä (eri mieltä), Haarmann, Taipale (eri mieltä), kenraalimajurit Vanonen (eri mieltä) ja Karvinen